perjantai 7. marraskuuta 2014

Kauden päätös Vantaalla Työkonelasit-Sprintissä 26.10.

Kauden viimeiseen kilpailuun tarjoutui mahdollisuus kokeilla V1600 luokan autoa ja lähdin huristelemaan naisten luokkaan Skoda Octavialla. Kilpailussa piti ajaa kolme kierrosta ja tuloksessa huomioitaisiin kahden nopeimman kierroksen yhteistulos. Kävi kuitenkin niin, että rata meni kehnoon kuntoon ja pimeä olisi saattanut yllättää, joten kilpailunjohto teki päätöksen, että kilpailussa ajettiin vain kaksi kierrosta. Ensimmäisen ja toisen kierroksen ajat eivät ole ihan suoraan vertailukelpoisia, koska rata hieman lyheni toiselle kierrokselle maalin siirron takia. Maalin jälkeen oli niin lyhyt jarrutusmatka ennen mutkaa ja stoppia, että ekalla ringillä siinä nähtiinkin tilanteita.

Kiersin radan kävellen aamulla kaksi kertaa ja luulin sen jääneen mieleen riittävän hyvin. Eka kierros alkoikin ihan ok, mutta viimeisessä mutkassa olin ajatuksissani menossa vielä vähän matkaa suoraan ennen kääntymistä, mutta kävikin niin, että muistin väärin ja tie kääntyi niin sanotusti alta ja keula osoitti sitten rengaskasaan. Pakki päälle ja keräämään uutta vauhtia nollasta. Toinen kierros meni ihan kivasti ja siitä tulikin ihan hyvä aika, voitin 2,5 sekunnilla toista kuljettajaa, joka ajoi RS 2000 Escortilla. Yhteistulos ei kuitenkaan riittänyt naisten luokan voittoon vaan tuloksena toinen sija kahden kilpailijan luokassa.

Muuten tuollainen vakioauto oli ihan kiva kokemus, sillä uskaltaa aika huoletta lasketella kaasupohjassa, eikä se tee kovin äkkinäisiä liikkeitä. Ohjaus on mukavan kevyt ohjaustehostimen vuoksi. Ainoa ongelma meinasi olla se, että auto on niin äänetön, niin en kuullut moottorin ääntä kypärän sisään ja piti vilkuilla kierroslukumittaria sen vuoksi. Pari kertaa ehdinkin ajaa rajoittajaa vasten ennen kuin huomasin vaihtaa isompaa vaihdetta.

Ensi vuoden suunnitelmat ovat vielä hautumassa, mutta varmaa on, että jotain tulee ajettua, ei tästä harrastuksesta erossa osaa olla.