Autossa on nyt uusi moottorinohjaus ja lähdimme Lammin UA:n järjestämään kisaan testaamaan kuinka moottori pelaa kisassa. Muutamat testikilometrit otettiin alle torstaina, jotta saatiin vielä hienosäätö tehtyä oikeassa ajotilanteessa. Kilpailu oli Historic Rally Trophyn sarjakilpailu, joten lähdimme ajamaan lisäluokkaan. Naisten luokkaa ei kilpailussa ollut, joten ajoimme b-junioreissa. Kartanlukijaksi kisaan lähti Henna Ahtiainen, Hennan kanssahan ajelimme Lahdenkin kilpailun.
Hieman etukäteen jännitti miten viikolla satanut vesi olisi pehmittänyt tiet ja pelkona oli, että ajelemme syvissä urissa, numero kun oli 149. Toisin kuitenkin kävi. Tiet pysyivät todella hyvässä kunnossa ja reitti oli muutenkin mahtava!
B-junnujen pikkuluokkaan, eli alle 1600 kuutioisiin starttasi 8 kuskia. Yli 1600 kuutioisiin oli ilmoittautunut 24 b-junioria. Ykköspätkä lähti käyntiin ihan mukavasti. 5,6 kilometrin mittainen tie oli mieluinen ja pito yllättävän hyvä. Niin hyvä, että ei osannut hyödyntääkään kaikkea pitoa vaan tultiin vähän tunnustellen. Luokkapohjista jäätiin 5,4 sekuntia.
Kakkospätkän lähdössä sitten odoteltiinkin jonkun aikaa, koska edellä ajava jäi kiinni lähtökuoppiin ja siinä meni useampi minuutti, jotta kilpailu saatiin jatkumaan. Siinähän sitten jäähtyi renkaat ja jarrut. Pätkän alku olikin hirmu liukas ja jarrut eivät pitäneet tasaisesti. Luokkapohjista jäätiin 4,8 sekuntia.Pätkällä oli pituutta 9 kilometriä.
9,91 kilometriä pitkällä kolmosella alkoi meno vähän jo maittamaan. Tie oli hienoa isoa kovapohjaista tietä, juuri sellaista mitä tykkään ajaa. Hivenen ajorytmi sekosi lopun pienemmällä osuudella ja luokkapohjat jäivät vieläkin haaveeksi, 2,1 sekunnin verran jäi eroa. Mutta kolmospätkän aikaan olen muuten tyytyväinen, kaikenkaikkiaan b-junnuja jäi taakse 17 kuskia, a-junnuja 12 ja yleisen luokan kuljettajiakin yhdeksän kappaletta! Kolmosen jälkeen luokkasijoitus oli kolmas, mutta kärkeen matkaa vain 6,9 sekuntia.
Kolmosen ja nelosen välissä oli huolto ja siellä löytyikin pari mahdollista syytä hieman levottomasti käyttäytyvään autoon; raidetangon sisäpäässä väljää ja pyöränlaakerissa väljää. Se ei meidän kisaa keskeyttänyt vaan jatkoimme seuraaville erikoiskokeille.
Nelonen aiheuttikin haasteita asfalttiosuuksillaan. Lähtö meni jo pipariksi, kun lähtö oli asfaltilta ja auto nyykähti viivalle. Ensimmäinen risteys oli asfaltilla ja tultiin siihen jarrutukseen iiiihan ylivarovasti. Sitten päästeltiin jonkun matkaa soralla ja se sujui ihan kivasti, kunnes oli taas asfaltin vuoro. Soralta asfaltille siirtyvässä risteyksessä taas ihan ylivarovasti ja vauhti melkein pysähtyi. Asfalttia olikin sitten joku pari kolme kilometriä ja siinä varmasti tuli turpaan ja paljon, koska arkailin ajamista vieraalla alustalla. Eroa kärkeen tuli liikaa ja käytännössä siinä karisi voittohaaveet.
Viimeiselle pätkälle lähtiessä totesimme, että mitään riskejä ei oteta, takana tuleva oli yli minuutin päässä ja toiseen sijaan oli matkaa jo 14,6 sekuntia. Ja varovastihan sitä tultiinkin. Alku meni aika pipariksi ja alkupäässä risteys aivan penkin alle kun en saanut vaihdetta päälle ja oltiin niin sanotusti tuuliajolla siinä hetken matkaa. Risteyksen jälkeinen iso tie oli kyllä taas kiva ajaa, mutta eipä niitä virheitä siinä enää paikattua saanut.
Tuloksena kuitenkin luokan kolmas sija ja pytyt kotiin. Tosi paljon on kehitystä tapahtunut taas edellisestä kisasta ja paljon rohkeemmin uskaltaa ajaa etenkin näkyviin peltomutkiin, mikä on ollut minulla yksi suurin ongelma. Vielä kun saa jostain sen tasaisuuden siihen vauhtiin eikä "nukahtele" välillä odottaen mitä tapahtuu, vaan osaisi ajaa niin, että joko kiihdytetään tai jarrutetaan. Myös jarrutuspaikkoja pitää vielä aika paljon hakea, kun ei ole luottoa siihen, että auto pysähtyy. Mutta joku askel on taas eteenpäin otettu ja ensi kerralla toivottavasti taas seuraava!
Tässä vielä incar kuvaus erikoiskokeelta kolme!
Hieman etukäteen jännitti miten viikolla satanut vesi olisi pehmittänyt tiet ja pelkona oli, että ajelemme syvissä urissa, numero kun oli 149. Toisin kuitenkin kävi. Tiet pysyivät todella hyvässä kunnossa ja reitti oli muutenkin mahtava!
B-junnujen pikkuluokkaan, eli alle 1600 kuutioisiin starttasi 8 kuskia. Yli 1600 kuutioisiin oli ilmoittautunut 24 b-junioria. Ykköspätkä lähti käyntiin ihan mukavasti. 5,6 kilometrin mittainen tie oli mieluinen ja pito yllättävän hyvä. Niin hyvä, että ei osannut hyödyntääkään kaikkea pitoa vaan tultiin vähän tunnustellen. Luokkapohjista jäätiin 5,4 sekuntia.
Kakkospätkän lähdössä sitten odoteltiinkin jonkun aikaa, koska edellä ajava jäi kiinni lähtökuoppiin ja siinä meni useampi minuutti, jotta kilpailu saatiin jatkumaan. Siinähän sitten jäähtyi renkaat ja jarrut. Pätkän alku olikin hirmu liukas ja jarrut eivät pitäneet tasaisesti. Luokkapohjista jäätiin 4,8 sekuntia.Pätkällä oli pituutta 9 kilometriä.
9,91 kilometriä pitkällä kolmosella alkoi meno vähän jo maittamaan. Tie oli hienoa isoa kovapohjaista tietä, juuri sellaista mitä tykkään ajaa. Hivenen ajorytmi sekosi lopun pienemmällä osuudella ja luokkapohjat jäivät vieläkin haaveeksi, 2,1 sekunnin verran jäi eroa. Mutta kolmospätkän aikaan olen muuten tyytyväinen, kaikenkaikkiaan b-junnuja jäi taakse 17 kuskia, a-junnuja 12 ja yleisen luokan kuljettajiakin yhdeksän kappaletta! Kolmosen jälkeen luokkasijoitus oli kolmas, mutta kärkeen matkaa vain 6,9 sekuntia.
Kolmosen ja nelosen välissä oli huolto ja siellä löytyikin pari mahdollista syytä hieman levottomasti käyttäytyvään autoon; raidetangon sisäpäässä väljää ja pyöränlaakerissa väljää. Se ei meidän kisaa keskeyttänyt vaan jatkoimme seuraaville erikoiskokeille.
Nelonen aiheuttikin haasteita asfalttiosuuksillaan. Lähtö meni jo pipariksi, kun lähtö oli asfaltilta ja auto nyykähti viivalle. Ensimmäinen risteys oli asfaltilla ja tultiin siihen jarrutukseen iiiihan ylivarovasti. Sitten päästeltiin jonkun matkaa soralla ja se sujui ihan kivasti, kunnes oli taas asfaltin vuoro. Soralta asfaltille siirtyvässä risteyksessä taas ihan ylivarovasti ja vauhti melkein pysähtyi. Asfalttia olikin sitten joku pari kolme kilometriä ja siinä varmasti tuli turpaan ja paljon, koska arkailin ajamista vieraalla alustalla. Eroa kärkeen tuli liikaa ja käytännössä siinä karisi voittohaaveet.
Viimeiselle pätkälle lähtiessä totesimme, että mitään riskejä ei oteta, takana tuleva oli yli minuutin päässä ja toiseen sijaan oli matkaa jo 14,6 sekuntia. Ja varovastihan sitä tultiinkin. Alku meni aika pipariksi ja alkupäässä risteys aivan penkin alle kun en saanut vaihdetta päälle ja oltiin niin sanotusti tuuliajolla siinä hetken matkaa. Risteyksen jälkeinen iso tie oli kyllä taas kiva ajaa, mutta eipä niitä virheitä siinä enää paikattua saanut.
Tuloksena kuitenkin luokan kolmas sija ja pytyt kotiin. Tosi paljon on kehitystä tapahtunut taas edellisestä kisasta ja paljon rohkeemmin uskaltaa ajaa etenkin näkyviin peltomutkiin, mikä on ollut minulla yksi suurin ongelma. Vielä kun saa jostain sen tasaisuuden siihen vauhtiin eikä "nukahtele" välillä odottaen mitä tapahtuu, vaan osaisi ajaa niin, että joko kiihdytetään tai jarrutetaan. Myös jarrutuspaikkoja pitää vielä aika paljon hakea, kun ei ole luottoa siihen, että auto pysähtyy. Mutta joku askel on taas eteenpäin otettu ja ensi kerralla toivottavasti taas seuraava!
Tässä vielä incar kuvaus erikoiskokeelta kolme!
